Ruletin huijausstrategiat ja syyt, miksi ne eivät toimi

1. Miksi pelaajat tilastollisesti häviävät rahaa jokaisella asettamallaan rulettipanoksella
2. Rulettistrategiat, jotka eivät toimi

• Martingale-rulettistrategia
• Fibonacci-rulettistrategia
• D’Alembert-rulettistrategia
• Labouchere-rulettistrategia

Ruletti on yksi maailman suosituimmista kasinopeleistä. Tämä tarkoittaa muun muassa sitä, että tähän peliin liittyvää sisältöä on verkossa valtavasti. Osa sisällöstä on paikkansapitävää ja esittää asiat sellaisena, kuin ne oikeasti ovat. On kuitenkin koko joukko sivustoja, jotka pyrkivät johtamaan ihmisiä harhaan ja saamaan heidät pelaamaan rulettia ajatellen, että he oikeasti voittavat rahaa pitkällä aikavälillä.

Ikävä kyllä tämä ei ole mahdollista. Kunnolla toimivan ruletin "päihittäminen" pitkällä aikavälillä ei ole mahdollista, kuten ei myöskään rahan jatkuva voittaminen kasinolta. Se, että rulettia ei voi päihittää, pohjautuu syvälle pelin matemaattisiin ja tilastollisiin perusteisiin. Käsittelen tätä asiaa syvällisemmin myöhemmin.

Jatka lukemista saadaksesi tietää, miksi rulettia ei voi päihittää, ja miksi rulettistrategiat, joiden usein väitetään tuovan jatkuvia voittoja, eivät yksinkertaisesti toimi. Toivon pystyväni kertomaan, mitä strategioita kannattaa välttää ja miksi, jotta verkossa tarjolla olevat erittäin houkuttelevat mutta usein harhaanjohtavat tiedot eivät onnistu huijaamaan sinua.

Pidän tässä artikkelissa käsiteltäviä strategioita vilpillisinä, sillä ne usein lupaavat pelaajille suuria ja jatkuvia voittoja, ja tätä lupausta ne eivät yksinkertaisesti pysty pitämään. Ruletin mahdollisimman tehokkaaseen pelaamiseen voi toki edelleen käyttää joitakin strategioita ja oikeasti maksimoida mahdollisuudet poistua kasinolta voiton kera. Voit lukea niistä artikkelistani, joka käsittelee rulettistrategioita, jotka toimivat.

Miksi pelaajat tilastollisesti häviävät rahaa jokaisella asettamallaan rulettipanoksella

Haluaisin aloittaa selittämällä, miksi jokainen rulettipöytään asetettu panos saa pelaajan häviämään rahaa pitkällä aikavälillä. Kuten jo mainitsin, tämä liittyy ruletin todennäköisyyksiin ja siihen, miten peli matemaattisesti toimii.

Ruletin palautusprosentti ja talon etu

Jokaista kasinopeliä voidaan kuvailla niin sanotulla palautusprosentilla (RTP), joka kertoo siitä, kuinka suuri osuus kustakin asetetusta panoksesta palautuu tilastollisesti takaisin pelaajalle. Jos pelin palautusprosentti olisi 100 %, voiton ja häviön mahdollisuus olisi sama. Kasinopeleissä on kuitenkin lähes aina (muutamaa harvinaista poikkeusta lukuun ottamatta) matalampi palautusprosentti.

Ruletti ei tee tähän poikkeusta. Eurooppalaisen ruletin palautusprosentti on 97,3 %, kun taas amerikkalaisen ruletin palautusprosentti on 94,74 %. Tämä tarkoittaa, että jos pelaaja panostaa 100 €, tilastollisesti hän "voittaa" eurooppalaisessa ruletissa 97,30 € ja amerikkalaisessa ruletissa 94,74 €. Koska kyseiset voitot ovat pienempiä kuin alkuperäiset panokset, on päivänselvää, että tilastollisesti pelaaja häviää rahaa jokaisella rulettipanoksella.

Tilastollisesti pelaaja häviää rahaa jokaisella rulettipanoksella.

Talon etu on tilastollinen etu, joka kasinolla on pelaajiin nähden. Se voidaan laskea seuraavasti:

Talon etu = 100 % - palautusprosentti

Tämä tarkoittaa, että eurooppalaisen ruletin talon etu on 2,7 % ja amerikkalaisen ruletin talon etu on 5,26 %. Tämä tarkoittaa, että jokaista pelaajan panostamaa 100 € kohden kasino voittaa pitkällä aikavälillä eurooppalaisessa ruletissa 2,70 € ja amerikkalaisessa ruletissa 5,26 €.

Voit vapaasti lukea lisää tästä artikkelistani, joka käsittelee ruletin todennäköisyyksiä, mikä sisältää myös tämän pelin palautusprosentin ja talon edun.

Se, mitä sinun tarvitsee tietää ymmärtääksesi tämän artikkelin sisällön, on se, että rulettia ei voi mitenkään päihittää, sillä tilastollisesti häviät rahaa jokaisella asettamallasi panoksella riippumatta panoksen tyypistä tai siitä, kuinka paljon panostat. Tästä ei pääse yli eikä ympäri.

Rulettistrategiat, jotka eivät toimi

Pääsemme vihdoin käsittelemään tiettyjä rulettistrategioita, jotka eivät oikeasti toimi, mutta jotka esitetään usein takuuvarmana tapana tienata rahaa kasinolla.

Jokaisen alle listatun ruletin huijausstrategian kohdalla käyn läpi seuraavat seikat:

• Miten kyseisen strategian olisi tarkoitus toimia ja miten sitä käytetään
• Miksi kyseinen strategia ei oikeasti toimi ja saa sinut häviämään rahaa
• Simulaatioita kyseisen strategian käytöstä, jotka selkeästi todistavat, että ainoa mahdollinen tulos pitkällä aikavälillä on se, että häviät rahasi.

Miksi nämä strategiat ovat niin suosittuja?

Monet sivustot esittävät nämä strategiat takuuvarmana tapana tienata rahaa verkossa, sillä niiden ainoa tavoite on saada sinut rekisteröitymään nettikasinolle sivuston linkkiä käyttämällä, mistä sivusto tienaa rahaa. Ne eivät välitä siitä tosiasiasta, että ne valehtelevat lukijoilleen, ja tässä artikkelissa esiteltävät huijausstrategiat saattavat vaikuttaa aluksi erittäin houkuttelevilta, varsinkin kun annetaan harhaanjohtavaa tietoa.

Juuri siksi niin moni sivusto hehkuttaa niitä, ja juuri siksi sinun on syytä suhtautua näitä strategioita koskeviin tietoihin muilla sivustoilla varauksella.

Martingale-rulettistrategia

Ehdottomasti suosituin ruletin huijausstrategia on Martingale (tunnetaan myös ruletin tuplausstrategiana). Tämä strategia on myös hyvin yksinkertainen, millä on saattanut olla vaikutusta sen suosioon, sillä lähes kuka tahansa voi käyttää sitä ilman minkäänlaista taustatyötä tai perehtymistä.

Martingale-strategia toimii näin:

1. Pelaaja asettaa ensimmäisen panoksen, vaikka 1 €, mille tahansa rulettipanokselle, jossa todennäköisyydet ovat tasan (punainen/musta, parillinen/pariton, suuri/pieni). Useimmiten käytetään punaisen/mustan panosta, mutta tilastollisesti ei ole merkitystä sillä, mikä näistä panoksista valitaan.
2. Jos pelaaja voittaa, hän palaa aloituspisteeseen ja panostaa jälleen 1 €. Jos pelaaja häviää, hän tuplaa panoksensa. Tätä toistetaan, kunnes pelaaja voittaa. Tämän jälkeen pelaaja palaa jälleen aloituspisteeseen ja panostaa 1 €.

Martingale-strategia toimii sykleittäin. Yksittäisen syklin pituus vaihtelee, mutta jokaisen syklin tuloksena on joko 1 € voitto tai kaiken häviäminen. Aloitan voitoista ja puhun häviöistä myöhemmin.

Tässä on muutama esimerkki Martingalen voittosykleistä:

• Pelaaja panostaa 1 € ja voittaa 2 €. Nettovoitto on 1 €.
• Pelaaja panostaa 1 € ja häviää. Sitten hän panostaa 2 € ja voittaa 4 €. Pelaaja panosti yhteensä 3 € ja voitti 4 €. Nettovoitto on 1 €.
• Pelaaja panostaa 1 € ja häviää. Tämän jälkeen hän panostaa 2 €, 4 €, 8 €, 16 €, 32 €, 64 €, 128 € ja 256 €, häviten kaikki nämä panokset. Sitten pelaaja panostaa 512 € ja voittaa. Panokset olivat yhteensä 1 023 € ja pelaaja voitti 1 024 €. Nettovoitto on 1 €.

Kaikki nämä tapaukset olivat pelaajan kannalta onnistuneita, mutta kuten kenties jo huomaat, viimeinen oli paljon huonompi kuin ensimmäiset kaksi. Pelaaja hävisi yhdeksän panosta putkeen ja voitti vasta kymmenennellä. Tämä tarkoittaa, että hänen tarvitsi panostaa 512 €, jotta hän voitti 1 € koko syklin ajalta. Nopeasti kasvava panoskoko on yksi Martingale-strategian suurimmista ongelmista.

Miksi Martingale-strategia vaikuttaa toimivalta

On olemassa oikein kiva looginen selitys sille, miksi Martingalen pitäisi toimia. Jos ensimmäisen panoksen tuplaamista jatkaa, rulettipallon on ennemmin tai myöhemmin osuttava numerolle, joka antaa voiton. Eikö?

Kyllä, tämä on totta. Kun yrityskertojen määrä lähestyy ääretöntä, kokonaisvaltaisen epäonnistumisen todennäköisyys lähentelee nollaa. Tämä tarkoittaa, että äärettömillä resursseilla ja ilman kasinon rajoituksia onnistut lopulta voittamaan ja päättämään syklin 1 € nettovoittoon.

Äärettömillä resursseilla ja ilman kasinon rajoituksia, koko järjestelmä toimisi. Kuten varmaan kuitenkin jo arvasit, nämä kaksi ehtoa eivät koskaan toteudu oikeassa elämässä. Tutkiskellaanpa näitä ongelmia tarkemmin.

Ongelma #1: Rajoitettu pelibudjetti

Oikeassa elämässä jokaisella pelaajalla on rajoitettu pelibudjetti. Se tarkoittaa, että jos pelaaja käyttää Martingale-strategiaa pitkällä aikavälillä, häneltä loppuvat lopulta rahat, jolloin hän ei pysty asettamaan uutta panosta ja suorittamaan voittosykliä loppuun.

Tarkastellaanpa tätä tarkemmin esimerkin avulla. Kuvittele pelaaja, jolla on 1 000 € pelibudjetti, käyttämässä Martingale-strategiaa 1 € ensimmäisellä panoksella. Kun käytettävissä on 1 000 €, tällä pelaajalla on varaa asettaa seuraavat panokset peräkkäin: 1 €, 2 €, 4 €, 8 €, 16 €, 32 €, 64 €, 128 €, 256 €. Näiden panosten summa on yhteensä 511 €, joten kaikkien niiden häviämisen jälkeen pelaajalla on jäljellä vain 489 € tilillään, jolloin hän ei pysty asettamaan seuraavaa panosta, jonka pitäisi olla 512 €.

Voitaisiin toki sanoa, että tämän tapahtuminen on erittäin epätodennäköistä. Jotta tämä skenaario toteutuisi, pitäisi pelaajan hävitä 9 panosta peräkkäin. Ensinäkemältä saattaisi vaikuttaa, että näin ei koskaan käy, mutta kyllä sitä tapahtuu. Ja niin käy useammin kuin uskotkaan.

Todennäköisyys, että yhtäläiset voitto- ja häviömahdollisuudet omaavan panoksen häviää 9 kertaa putkeen eurooppalaisessa ruletissa, on:

(19/37)^9 = 0,0025 = 0,25 %

Kyllä, tämä on pieni luku. Tilastollisesti tämä todennäköisyys kuitenkin tarkoittaa sitä, että karkeasti ottaen yksi 402 Martingale-syklistä päättyy 9 panoksen perättäiseen häviämiseen, minkä vuoksi pelaaja ei kykene enää asettamaan seuraavaa panosta.

Jos pelaaja on kerryttänyt pelisaldoaan vähintään 1 023 €, on hänellä tietenkin varaa hävitä 9 panosta peräkkäin, sillä hänellä on riittävästi rahaa asettaa kymmenes, suuruudeltaan 512 € oleva panos, kaikkien aiempien panosten häviämisen jälkeen. Tämän pisteen jälkeen vain karkeasti ottaen 1/784 syklistä johtaa siihen, että pelaaja ei kykene asettamaan uutta panosta.

Näin ollen sen todennäköisyys, että syklin häviää riittävän kokoisella pelibudjetilla on suhteellisen pieni. Jotta Martingale-strategiaa käyttämällä voisi kuitenkin johdonmukaisesti voittaa rahaa, pitäisi koko prosessi toistaa tuhansia kertoja, mikä tarkoittaa, että ennemmin tai myöhemmin häviät koko pelibudjettisi. Jäljempänä tässä artikkelissa esiteltävät Martingale-strategian simulaatiot havainnollistavat tätä tosiasiaa täydellisesti.

Ongelma #2: Panoksen kokoa koskevat rajoitukset

Pelibudjettia koskevien ongelmien lisäksi Martingale-strategiaa rajoittavat myös käyttämäsi kasinon sallimat panoskoot. Pöydän minimi- ja maksimirajat vaihtelevat tietenkin eri kasinoiden ja pelien välillä, mutta yleisesti ottaen suurin sallittu panos on yleensä vain minimipanos vain muutaman sadan kertaisena.

Nettikasinoilla pelattaessa voi yleensä käyttää useita nettirulettipelejä, joissa pöytien rajoitukset ovat erilaisia, ja näin ratkaista nämä rajoitukset. Tämä ei ole kovin käytännöllistä, mutta tätä taktiikkaa voidaan käyttää pienentämään panoskokorajoitusten vaikutusta Martingale-strategian tehokkuuteen.

Ja vaikka käyttäisit useita rulettipöytiä kiertääksesi panoksen kokoa koskevat rajoitukset, on suurin panoskoko silti rajoitettu. Joten, vaikka pelibudjettisi olisi rajaton (mikä tarkoittaa, että ongelma #1 ei koskisi sinua), rajoittaisi silti löytämäsi rulettipanoksen maksimikoko sinua.

Ongelma #3: Kun et tiedä, milloin lopettaa

Kuten olet jo saattanut huomata, todennäköisyys hävitä 9 tai 10 panosta peräkkäin yhdessä syklissä on suhteellisen pieni. Edes 1 tällaisen syklin häviäminen 100:sta ei ole kovinkaan todennäköistä. Itse asiassa, jos pelibudjettisi mahdollistaisi 10 panoksen asettamisen peräkkäin aiempien panosten häviämisen jälkeen (1 023 € panoksesta 2 046 € panokseen) ja haluaisit voittaa vain 100 €, todennäköisyytesi onnistua olisi:

(1-(19/37)^10)^100 = 0.88 = 88%

100 € voittotavoitteella onnistuisit siis 88 % todennäköisyydellä. Loput 12 % tapauksista johtaisivat siihen, että menetät merkittävän osuuden pelibudjetistasi etkä kykene asettamaan seuraavaa panosta.

Jos tavoitteena on 200 €, onnistumisen todennäköisyys olisi 77,5 %, 500 € voittotavoitteella 52,8 % ja 1 000 € voittotavoitteella 27,9 %. Kuten saatat huomata, voittamisen todennäköisyys pienenee suurempien voittotavoitteiden kanssa, mikä on tietenkin loogista.

Martingale-strategian kolmas ongelma perustuu siihen, että alkuun strategialla on taipumus toimia, mikä saa pelaajan liian luottavaiseksi ja uskomaan, että strategia toimii ikuisesti. Ikävä kyllä näin asia ei ole. Jos Martingale-strategiaa käyttää riittävän pitkään, häviää lopulta koko pelibudjettinsa.

Jos pelaaja kykenisi tunnistamaan oikean hetken poistua kasinolta, useimmiten hän onnistuisi saamaan tuottoa. Optimaalista hetkeä lopettaa pelaaminen ei kuitenkaan ole, sillä mitenkään ei voi tietää, milloin tappioputki alkaa. Lisäksi ei ole takuita siitä, että pelaaja ei häviäisi kaikkea Martingale-strategian ensimmäisessä syklissä.

Martingale-strategian simulaatiot

Simuloin 5 pelaajaa, jotka käyttivät Martingale-strategiaa eurooppalaista rulettia pelatessaan. Tässä kaikki, mitä näistä simulaatioista pitää tietää:

• Kukin pelaaja aloitti 1 000 € pelibudjetilla ja ensimmäinen panos oli 1 €.
• Simulaatio päättyy joko 10 000 rulettikierroksen jälkeen tai kun pelaaja on hävinnyt koko pelibudjettinsa.
• Pelaajat noudattivat Martingale-strategiaa ja asettivat panoksensa sen mukaisesti.
• Jos pelaajalla ei ollut riittävästi rahaa jäljellä seuraavan panoksen asettamista varten, hän panosti kaiken jäljellä olevan saldonsa. Jos hän hävisi panoksensa, hänen pelinsä oli ohi. Jos hän voitti, hän jatkoi Martingale-strategian mukaisesti ja panosti seuraavalla kierroksella 1 €.
• Loin simulaatiot omaa simulaatio-ohjelmaani käyttäen, joka käyttää satunnaislukugeneraattoria kierroksen tuloksen määrittämiseen. Tämä koskee kaikkia tämän artikkelin simulaatioita. Ruletissa satunnaiset numerot määrittää itse rulettipyörä, mutta tulokset ovat tilastollisesti samoja.

Katsotaanpa tuloksia:

Kuten voi nähdä, kaikki pelaajat hävisivät pelibudjettinsa kokonaan ennen kuin saivat pelattua 10 000 kierrosta. Katsotaanpa yksittäisiä pelaajia ja tarkastellaan, miten heillä meni:

1. Pelaaja 1 menestyi aluksi ihan hyvin ja onnistui kasvattamaan pelibudjettiaan yli 1 500 € vain yhdellä pidemmällä tappioputkella. Sitten hän kuitenkin hävisi 11 kierrosta putkeen, mikä tiputti hänen 1 540 € pelisaldonsa nollaan.
2. Pelaaja 2 oli kovaonnisin. Hän onnistui häviämään koko pelibudjettinsa jo 51 kierroksen aikana. Tämä on melkoisen harvinaista, mutta kertoo selvästi siitä, että asiat voivat mennä pieleen heti alusta lähtien.
3. Pelaaja 3 onnistui häviämään pelibudjettinsa kokonaan 417 kierroksella. Hän kohtasi yhden pidemmän tappioputken, josta hän kuitenkin vielä selvisi, mutta sitten hän hävisi 11 kierrosta putkeen vain hieman myöhemmin.
4. Pelaaja 4 melkein menetti kaiken kierroksella 193, minkä jälkeen hänellä oli jäljellä vain 70 €. Tämän jälkeen hän kasvatti pelibudjettiaan jälleen pikkuhiljaa, mutta selvisi vain 477 € saakka. Uusi tappioputki pudotti hänet nollille.
5. Pelaaja 5 oli ehdottomasti onnekkain, mutta ei siltikään onnistunut poistumaan paikalta rahojen kanssa. Hän onnistui pääsemään 3 308 € summaan. Tämän jälkeen hän hävisi 12 kierrosta putkeen, jolloin jäljelle ei jäänyt mitään.

Tämä todistaa sen, että Martingale-strategia ei oikeasti toimi pitkällä aikavälillä. Kaikki pelaajat kasvattivat saldoaan pikku hiljaa, mutta kohtasivat brutaalin tappioputken, joka johti siihen, että he menettivät kaiken. Tämä todistaa sen, että pitkät tappioputket, vaikka ne vaikuttavat todella epätodennäköisiltä, ovat todellisuudessa yleisiä.

Fibonacci-rulettistrategia

Fibonacci-rulettistrategia on monella tapaa samankaltainen kuin Martingale-rulettistrategia, mutta niiden välillä on tiettyjä eroja. Keskityn enimmäkseen kohtiin, missä nämä kaksi strategiaa eroavat toisistaan.

Kuvaillaanpa ensin, miten Fibonacci-strategia toimii. Se perustuu kuuluisaan Fibonaccin lukujonoon. Lukujono on seuraava:

1 – 1 – 2 – 3 – 5 – 8 – 13 – 21 – 34 – 55 – 89 – 144 – 233 – 377 – 610 – 987 – …

Saatoit huomata (tai kenties jo tiesit), että kukin lukujonon numero on kahden edellisen numeron summa. Tätä lukujonon ominaisuutta hyödynnetään tässä strategiassa, vaikka sitä ei välttämättä aluksi huomaa.

Näin Fibonacci-rulettistrategiaa käytetään:

1. Pelaaja aloittaa panostamalla summan, joka vastaa lukujonon ensimmäistä numeroa.
2. Aina kun hän häviää, hän siirtyy lukujonon seuraavaan numeroon ja panostaa vastaavan summan. Aina kun hän voittaa, hän siirtyy kaksi numeroa taaksepäin. Jos pelaaja päätyy lukujonon alkuun, hän jatkaa ensimmäistä numeroa vastaavan summan panostamista, kunnes hän häviää - minkä jälkeen hän jatkaa strategian mukaisesti.

Tämän strategian noudattaminen ei ole yhtä helppoa kuin Martingale-strategian. Tässä muutama esimerkki, jotka saattavat auttaa ymmärtämään strategian toimintaa.

• Pelaaja panostaa 1 € ja voittaa. Sykli on valmis ja hän aloittaa jälleen lukujonon alusta.
• Pelaaja panostaa 1 € ja häviää. Sitten hän panostaa uudelleen 1 € (mutta tämä panos vastaa lukujonon toista numeroa, ei ensimmäistä - tämä on tärkeää) ja voittaa. Hänen pitäisi siirtyä kaksi numeroa taaksepäin, mutta numeroita on vain yksi (1), joten hän siirtyy siihen ja jatkaa panostamalla jälleen 1 €. Jos hän voittaa, sykli on valmis ja hän aloittaa jälleen alusta.
• Pelaaja panostaa 1 € ja häviää. Sitten hän jatkaa panostamalla 1 €, 2 €, 3 €, 5 €, 8 €, 13 €, 21 €, 34 € ja häviää kaikki nämä panokset. Sitten hän asettaa 55 € panoksen ja lopultakin voittaa. Tämä tarkoittaa, että hän palaa 21 € panokseen ja jatkaa siitä.

Fibonacci-strategian hyödyt ja haitat

Martingale- ja Fibonacci-rulettistrategioiden välillä on suuri ero. Martingalessa yksi voittava panos riittää suorittamaan voittavan syklin loppuun. Fibonacci-strategiassa sen sijaan pelaaja suorittaa voittavan syklin vasta, kun hän onnistuu siirtymään takaisin lukujonon alkuun ja voittamaan panoksen, joka vastaa lukujonon ensimmäistä numeroa. Toisin sanoen, yksi voitto ei riitä kattamaan tappiosarjaa.

Tämä tarkoittaa, että Fibonacci-strategian kanssa tarvitaan suurempi määrä rulettikierroksia samojen voittojen saavuttamiseen Martingale-strategiaan verrattuna. Tämä tarkoittaa kuitenkin myös sitä, että Fibonacci-strategia ei ole yhtä riskialtis.

Fibonacci-strategian simulaatiot

Fibonacci-strategian simulaatiot toteutettiin käytännössä katsoen samalla tavalla kuin Martingale-strategian simulaatiot. Ainoana erona oli näiden viiden simuloidun pelaajan käyttämä strategia.

Katsotaanpa tuloksia:

Käyrät näyttävät suhteellisen samanlaisilta kuin Martingale-strategiaa käyttäneiden pelaajien käyrät, mutta joitakin eroja on:

• Käyrät nousevat hieman hitaammin. Tämä on yhtenäistä sen tosiasian kanssa, että Fibonacci-strategia ei ole yhtä riskialtis, ja että saman tuoton saavuttamiseen tarvitaan suurempi määrä kierroksia.
• Fibonacci-strategian käyrissä on enemmän vaihtelua. Martingalen kanssa yksittäiset pelibudjetit kasvavat suurin piirtein samaan tahtiin, kunnes putoavat nollaan. Sen sijaan Fibonacci-strategiaa käyttävien pelaajien pelibudjetit muuttuvat vaihtelevammin, koska yksi voittava panos ei riitä kattamaan tappiosarjaa.

Tarkastellaanpa nyt kutakin näistä viidestä pelaajasta tarkemmin:

1. Pelaaja 1 oli ensimmäinen, joka hävisi koko pelibudjettinsa. Siihen tarvittiin 488 kierrosta, eikä hän missään vaiheessa onnistunut pääsemään merkittäville tuotoille. Suurin summa, johon hän ylsi, oli 1 074 €. Lopulta 11 tappiokierrosta putkeen tiputtivat hänet 1 067 € summasta nollille.
2. Pelaaja 2 onnistui paremmin. Häneltä meni 2 291 kierrosta koko pelibudjetin häviämiseen ja saldo kävi parhaimmillaan 1 330 € summassa, minkä hän saavutti 27 kierrosta ennen rahojen loppumista. Viimeisestä 27 kierroksesta hän voitti vain 4 ja hävisi loput 23, mikä tarkoitti, että hänen panoksensa kasvoivat kasvamistaan ja hän hävisi yhä nopeampaa tahtia.
3. Pelaaja 3 sai pelattua 4290 kierrosta, mutta hänen pelibudjettinsa ei koskaan käynyt 1298 € korkeammalla, mikä on vähemmän kuin pelaaja 2:sen pelibudjetin huippukohta. Tämä johtuu siitä, että hän melkein hävisi kaiken aikaisemmassa vaiheessa, mikä tarkoitti, että hänen piti pistää kaikki likoon (eli vain 122 €) kierroksella 656. Hän onnistui voittamaan kyseisen kierroksen ja aloitti hitaasti paluun, mutta kohtasi myöhemmin kylmää kyytiä, joka sai hänet häviämään kaiken.
4. Pelaaja 4 hävisi kaiken 1 272 kierroksen aikana. Hänen pelibudjettinsa oli parhaimmillaan 1 175 €. Hänen piti laittaa kaikki peliin (145 €) kierroksella 1 176, ja hän onnistui voittamaan, mutta hän hävisi kaiken seuraavan 100 kierroksen aikana.
5. Pelaajalla 5 oli paras tulos. Hän pääsi pelaamaan huikeat 7 132 kierrosta ja hänen pelibudjettinsa huippu oli 2 269 €. Ikävä kyllä hän ei onnistunut pääsemään 10 000 kierroksen virstanpylväälle saakka, sillä myös hän kohtasi häviöputken, jonka vuoksi hän hävisi kaiken.

Kaiken kaikkiaan Fibonacci-strategia on monella tapaa samanlainen kuin Martingale-strategia, mutta kaikki kasvaa ja pienenee hitaammin. Pelibudjetti suurenee hitaammin, mutta myös panoskoot kasvavat hitaammin tappioputken aikana. Siksi pelaajat pääsivät pelaamaan suuremman määrän kierroksia ja samalla heidän suurimmat pelibudjettisummansa olivat pienempiä kuin Martingale-strategiaa käytettäessä - keskimäärin.

D’Alembert-rulettistrategia

Sekä Martingale- että Fibonacci-strategia toimii kasvattamalla tai pienentämällä panostettavaa summaa yksittäisen kierroksen tuloksen perusteella. D’Alembert-panostusjärjestelmä ruletissa toimii samalla tavalla, mutta erot panostettavissa summissa ovat paljon pienempiä. Siksi tämä strategia on paljon turvallisempi.

D’Alembert-rulettistrategia perustuu myös yhtä suurten todennäköisyyksien panoksille panostamiseen (punainen/musta, parillinen/pariton, suuri/pieni). Se toimii näin:

1. Pelaaja päättää ensimmäisen panoksensa ja panostaa sen.
2. Aina kun pelaaja häviää, hän kasvattaa panostettua summaa yhdellä seuraavalla kierroksella. Aina kun pelaaja voittaa, hän pienentää panostettua summaa yhdellä seuraavalla kierroksella.

ESIMERKKI

Sanotaan, että pelaaja valitsi ensimmäiseksi panokseksi 6 € ja aloittaa panostamisen. Hän panostaa 6 € ja häviää. Hän panostaa 7 € ja häviää. Hän panostaa 8 € ja voittaa. Hän panostaa 7 € ja häviää. Hän panostaa 8 € ja voittaa. Hän panostaa 7 € ja voittaa. Yhteensä pelaaja on asettanut 6 panosta, joista hän voitti 3 ja hävisi 3. Vaikka hän voitti yhtä monta panosta kuin hävisi, hän on yhteensä 3 € voitolla. Juuri näin tämä strategia toimii.

Kun D’Alembert-rulettistrategiaa käyttävä pelaaja voittaa yhtä monta kierrosta kuin häviää, hän on kokonaistilanteessa voitolla sen verran, kuinka monta rulettikierrosta hän on voittanut/hävinnyt. Jos hän voittaa 10 kierrosta ja häviää 10 kierrosta, hän on voitolla 10 € ensimmäisen panoksen koosta riippumatta.

Tämä saattaa kuulostaa hyvältä, koska vaikuttaa tosi mukavalta, että tuoton tekemiseen vaaditaan yhtä monta voittavaa ja häviävää kierrosta. Voitto- ja häviömahdollisuudet eivät kuitenkaan ole 50:50 niin sanottujen yhtä suurten voitto- ja häviömahdollisuuksien panosten kanssa niiden kutsumanimestä huolimatta. Itse asiassa, tilastollisesti Eurooppalaisessa ruletissa voittaa vain 48,65 % kierroksista ja häviää loput 51,35 %. Tämä ero riittää siihen, että D’Alembert-strategia ei pitkällä aikavälillä ole tuottoisa.

D’Alembert-strategian hyödyt ja haitat

Tämän panostusjärjestelmän hyöty on se, että se ei ole läheskään yhtä riskialtis kuin Martingale ja Fibonacci. Tietenkin riski on edelleen olemassa, mutta koska panokset kasvavat hitaasti tappioputkien aikana, ei yhtä suurta pelibudjettia tarvita. Koko pelibudjetin häviäminen on epätodennäköisempää eikä rulettipöydän maksimi- ja minimipanosten kanssa todennäköisimmin ole ongelmia.

Toisaalta panoskoon hidas kasvaminen voi olla myös haitta. Ensinnäkin, tätä strategiaa käyttämällä ei todennäköisesti voita suurta määrää rahaa, ainakaan jos lasketaan mukaan ensimmäinen panos ja pelattavien kierrosten määrä.

Ja jos kohtaat tappioputken, huomaat että on hyvin vaikeaa päästä takaisin plussalle. Itse asiassa siihen tarvitaan vastaava voittoputki. Muihin strategioihin verrattuna Martingalessa tarvitaan vain yksi voittava kierros tappioputken katkaisemiseen. Fibonaccissa tarvitaan enemmän, mutta ei yhtä paljon kuin D’Alembert-järjestelmää käytettäessä.

D’Alembert-strategian simulaatiot

D’Alembert-strategiaa simuloitaessa tajusin, että en voinut asettaa ensimmäiseksi panokseksi 1 € summaa, koska panosten on tarkoitus pienentyä, kun pelaaja voittaa. Jos ensimmäinen panos olisi 1 €, ei panos voisi pienentyä. Samalla en kuitenkaan halunnut tehdä panoksesta huomattavasti tätä suurempaa, jotta tulokset olisivat jokseenkin vertailtavissa.

Päätin siis tehdä ensimmäisestä panoksesta 5 € tämän strategian kohdalla, ja pelaajat aloittivat yhtä lailla 1 000 € pelibudjetilla. Pelaajat noudattivat D’Alembert-strategiaa, ja jos he päätyivät 1 € panokseen, jatkoivat he 1 € panostamista, kunnes hävisivät kierroksen ja panos jälleen kasvoi.

Tässä ovat tulokset:

Tarkastellaanpa yksittäisiä pelaajia:

1. Pelaaja 1 onnistui pelaamaan 1 480 kierrosta, ennen kuin häneltä loppuivat rahat. Hänen pelibudjettinsa oli parhaimmillaan 1 532 €. Hänen panoskokonsa jatkoi kasvamistaan, mikä tarkoitti, että myös heilahdukset ylös- ja alaspäin suurenivat jatkuvasti. Suurin hänen asettamansa panos oli 58 €, ja keskimäärin panostettu summa yhtä kierrosta kohden oli noin 23,40 €.
2. Pelaaja 2 saavutti parhaat tulokset. Hän pelasi yhteensä 1 971 kierrosta ja yhdessä vaiheessa hänen pelibudjettinsa oli 1 824 €. Sitten hän kuitenkin kohtasi valtavan tappioputken, joka toi hänet nollille saakka. Hänen maksimipanoksensa oli 62 €, mutta keskipanos vain 16,75 €, koska hän pärjäsi keskivertoa paremmin, jolloin hänen panoksensa pysyivät yleisesti ottaen pieninä.
3. Pelaaja 3 sai pelattua vain 406 kierrosta ja pärjäsi erittäin huonosti. Hän voitti vain 184 kierrosta näistä 406 kierroksesta (45,3 %), mikä on merkittävästi huonommin kuin odotettu 48,65 %. Hänen pelibudjettinsa huippu oli vain 1 056 €.
4. Myöskään pelaaja 4 ei pärjännyt kovin hyvin. Hän pelasi yhteensä 563 kierrosta ja hänen pelibudjettinsa oli parhaimmillaan 1 172 €. Hänen keskipanoksensa oli 14,70 € ja maksimipanos 50 €.
5. Pelaaja 5:sen pelituokio oli hyvin samankaltainen kuin pelaaja 3:sella. Hän pelasi vain 517 kierrosta, eikä pelibudjetti koskaan käynyt 1 086 € korkeammalla. 517 kierroksesta hän voitti vain 236 (45,7 %).

Huomasit kenties, että tarkastelin panoskokoja ja voittojen ja tappioiden prosentuaalisia osuuksia D’Alembert-strategian kohdalla tarkemmin. Tämä johtuu siitä, että tämän strategian on tarkoitus toimia niin, että pelaaja saa tuottoa, kun hän voittaa yhtä monta kierrosta kuin häviää. Ruletissa tämä ei vain kuitenkaan toimi näin.

Viisi pelaajaa pelasi yhteensä 4 937 kierrosta, joista he voittivat 2 366 ja hävisivät 2 571. Tämä tarkoittaa, että kokonaisuudessaan voittoprosentti oli vain 47,9 %. Koska tappioita oli enemmän kuin voittoja, panosten koko jatkoi yleensä kasvamistaan. Tämä tuo mukanaan ajan myötä myös suurempia heilahteluita ylös- ja alaspäin.

Labouchere-rulettistrategia

Labouchere-rulettistrategia on monimutkaisempi kuin muut tässä artikkelissa mainitut strategiat. Siinä on pidettävä kirjaa panoksista ja lisättävä numeroita yhteen, mikä saattaa vaatia hieman harjoittelua.

Labouchere-strategia toimii näin:

1. Pelaaja luo niin kutsutun "panostusjonon", joka määrittää aloituspanoksen koon sekä seuraavien pelikierrosten panoskoot, ainakin joissain määrin. On täysin pelaajasta riippuvaa, miltä tämä jono näyttää. Se voi olla yksinkertainen, kuten 1-1-1-1-1-1 tai 1-2-3-4-5-6, tai se voi olla monimutkaisempi, kuten 1-2-4-4-3-7.
2. Pelaaja ottaa aina yhden numeron jonon kummastakin päästä ja laskee ne yhteen. Niiden summa määrittää tietyllä kierroksella panostettavan summan.
3. Jos pelaaja häviää, hän ottaa juuri panostamiensa kahden numeron summan ja kirjoittaa sen jonon päähän. Sitten hän palaa 2. kohtaan ja jatkaa.
4. Jos pelaaja voittaa, hän vetää yli jonosta yli molemmat yhteenlasketut numerot siltä kierrokselta. Sitten hän palaa 2. kohtaan ja jatkaa.
5. Jos pelaajalta loppuvat panostusjonon numerot, hän voi aloittaa alusta tai luoda erilaisen panostusjonon.

Tiedän, että tämä saattaa kuulostaa hieman liian monimutkaiselta, joten selvennetäänpä asiaa esimerkillä. Esimerkki on alla olevassa taulukossa.

Labouchere-strategiaa käytettäessä "tavoitteena" on hankkiutua eroon kaikista panostusjonon numeroista. Jos tässä onnistuu, on tuotto yhtä suurin kuin alussa muodostetun panostusjonon numeroiden summa riippumatta siitä, kuinka monta voittoa ja tappiota matkan varrella saavutettiin.

Tämän strategian matematiikka toimii aika kivasti, mutta on muistettava, että etu on kasinon puolella. Tämä tietenkin tarkoittaa, että tämä strategia ei taianomaisesti auta päihittämään rulettia pitkällä aikavälillä.

Labouchere-strategian hyödyt ja haitat

Riskin määrää ajatellen Labouchere-strategia sijaitsee jossakin Fibonaccin ja D’Alembertin välimaastossa. Matematiikka toimii oikeasti, ja teet voittoa, jos onnistut voittamaan vähintään yhtä monta kierrosta kuin häviät. Tiedät kuitenkin jo, että pitkällä aikavälillä tämä ei ole kovinkaan todennäköistä.

Lisäksi, jos kohtaat tappioputken, jonosi numeromäärä kasvaa ja kasvaa. Jonosi pitenee entisestään ja sinun on panostettava enemmän ja enemmän rahaa. Mikä pahinta, panokset pysyvät suhteellisen isoina myös silloin, kun alat voittaa. Panoskokojen merkittävään pienenemiseen tarvitaan pitkä voittoputki.

Labouchere-strategian simulaatiot

Labouchere-strategian simulaatiot ovat suhteellisen monimutkaisia, sillä ne ovat riippuvaisia numerolistoista, joilla pelaajat aloittavat. Alla olevissa simulaatioissa päädyin käyttämään tätä panostusjonoa: 1-2-3-4-5-6.

Tässä ovat kaaviot:

Yksittäiset pelaajat suoriutuivat seuraavasti:

1. Pelaaja 1 sai pelattua 205 kierrosta ja hänen pelibudjettinsa huippu oli 1 170 €. Hänen maksimipanoksensa oli 240 € ja keskipanos 44,65 €. Hän koki yhden suuren tappioputken, josta hän onnistui toipumaan, mutta sitten häneltä loppuivat rahat toisen tappioputken jälkeen.
2. Pelaaja 2 pelasi yhteensä 227 kierrosta ja hänen suurin pelibudjettinsa oli 1 296 €. Panoskokojen osalta hänen maksimipanoksensa oli 272 € ja yhdellä kierroksella panostettu keskimääräinen summa 28,48 €.
3. Pelaaja 3 sai pelattua 350 kierrosta ja hänen pelibudjettinsa huippu oli 1 504 €. Hänen maksimipanoksensa oli 377 € ja keskipanos vain hieman alle 27 €. Hänen pelibudjettinsa kasvoi suhteellisen tasaisesti, mutta yksi iso tappioputki sai hänet häviämään koko pelibudjetin.
4. Pelaaja 4:sella oli hyvin mielenkiintoinen pelituokio. Hän sai pelattua 996 rulettikierrosta, mikä on huomattavasti suurempi määrä kuin kaikilla muilla pelaajilla. Hänen pelibudjettinsa oli parhaimmillaan 2 881 €. Tämä johtuu siitä, että hän voitti 52,1 % pelaamistaan kierroksista, mikä käytännössä tarkoittaa sitä, että hän oli todella onnekas. Epätodellisesta voittosuhteestaan huolimatta hän päätyi silti nollille valtavan tappioputken jälkeen.
5. Pelaaja 5 sai pelattua vain 157 kierrosta ja hänen pelibudjettinsa huippu oli 1 201 €. Hänen maksimipanoksensa oli 205 € ja keskipanos 31,57 €.

Tämän simulaation tulokset ovat melko mielenkiintoiset, varsinkin pelaajan 4 osalta, jolla oli todella hyvä pelituokio. Näissä simulaatioissa näkyy hyvin Labouchere-strategian suurimmat haitat - kasvavat panoskoot, jotka aiheuttavat suuria vaihteluita ylös- ja alaspäin.

Tämä strategia (panostusjonolla 1-2-3-4-5-6) vaikuttaa olevan tämän artikkelin neljästä strategiasta riskialttein. Pelaajien pelibudjetit kasvoivat suhteellisen nopeasti, mutta pelaajat onnistuivat myös häviämään kaiken nopeimmin keskiarvoilla verrattuna. Tulos voisi tietenkin olla hyvin erilainen, jos valitsisin tähän simulaation eri panostusjonon.

Paremmat rulettistrategiat

Kuten voi nähdä, kaikki tässä artikkelissa käsitellyt strategiat omaavat tiettyjä perusasioita, joiden vuoksi ne vaikuttavat siltä, että ne voisivat toimia, mutta lopulta ne johtavat siihen, että häviät koko pelibudjettisi. Siksi en suosittele niiden käyttämistä.

On olemassa parempia strategioita, jotka voivat maksimoida mahdollisuutesi poistua kasinolta voittojen kera, tai ainakin varmistaa, että sinulla on pelatessasi mahdollisimman hauskaa. En siis väitä, että niiden avulla teet tuottoa pitkällä aikavälillä, mutta ne ovat parempi vaihtoehto. Jos asia kiinnostaa, lue artikkelini rulettistrategioista, jotka toimivat.