Kuuden vuoden iässä CPS vei minut väkivaltaiselta äidiltäni asumaan biologisen isäni ja hänen miehensä kanssa. Minulla oli monia ongelmia ratkaistavana, ja 14-vuotiaana (noin kesäkuussa) yritin itsemurhaa, koska äitini uhkasi viedä isäni oikeuteen saadakseen jälleen huoltajuuden. Minä epäonnistuin (onneksi), hän epäonnistui (myös onneksi).
Sinä jouluna sain tavallisia lahjoja, mutta sitten isäni veivät minut sivuun ja ei-biologinen isäni esitti minulle adoptiopaperit, jotka tekisivät hänestä laillisesti myös minun isäni eikä vain isäpuoleni. Oli hämmästyttävä kokemus tietää, että sen jälkeen, kun sain ne läpi, sekä biologinen isäni että ei-bioisäni halusivat edelleen minua ja rakastivat minua. Saimme adoption päätökseen, ja se on edelleen paras joululahja, jonka olen koskaan saanut.
At age six, I was taken by CPS from my abusive mom to live with my bio-dad and his husband. I had a lot of issues to work through, and at 14 (around the month of June) I attempted suicide, because my mother was threatening to take my dads to court to get custody of me again. I failed (thankfully), she failed (also thankfully).
That Christmas, I got normal presents, but then my dads took me aside and my non-biological father presented me with adoption papers that would make him legally my dad too and not just my step-dad. It was an amazing experience to know that after all I put them through, that both my bio dad and my non-bio dad still wanted me and loved me. We got the adoption finalized, and that remains the best Christmas present I ever got.
Automaattinen käännös: